Foorumin juhlaseminaarissa puhalsivat uudet tuulet
Ampumaharrastusfoorumi järjesti 10-vuotisseminaarinsa perjantaina Helsingissä. Puheenjohtaja Mikko Taussi totesi Katajanokan kasinolla järjestetyssä juhlaseminaarissa, että foorumista on tullut tunnustettu toimija suomalaisessa ampumaharrastuksessa.
Ampumaharrastusfoorumin 10-vuotisseminaarissa kuultiin puheenvuoroja ampumaharrastukseen ja -urheiluun vaikuttavista lainsäädännöllisistä asioista. Niitä kuunteli kasinon Kenraalisalissa noin sata osanottajaa. Teemana oli ”ampumaharrastuksen uudet tuulet”. Mikko Taussi otti puheenjohtajan tehtävät elokuussa vastaan Risto Aarrekiveltä, joka johti foorumia sen perustamisesta lähtien. Taussi totesi seminaarin avauspuheenvuorossaan, että foorumi on vakiinnuttanut asemansa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
– Kahdeksatta kertaa järjestetty korkeatasoinen seminaari on tästä yksi esimerkki, Taussi sanoi.
Ampumaharrastusfoorumi on ammuntaa harrastavien järjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on turvata ammunnan harrastusmahdollisuudet maassamme myös tulevaisuudessa. Sen tehtävänä on yhteisvoimin vaikuttaa päättäjiin valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ampumaharrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi myös tulevaisuudessa, mikä on Taussin mukaan ”yhä ajankohtaisempaa”. Ampumaharrastuksen haasteina ovat lukuisat erilaiset lupakäytännöt ja niiden sirpaleisuus. Lisäksi turvallisuuden nimissä tehtävät esitykset lupakäytäntöjen kiristämiseksi ovat arkipäivää.
Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg puhui hallitusohjelman visiosta, jonka mukaan ”Suomi on vuonna 2025 uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä”.
– Turvallisen yhteiskunnan vaatimus menee läpi kaiken. Meitä myös haastetaan entistä enemmän käymään keskusteluja eri tahojen kanssa lainsäädäntötyön yhteydessä. Ampumaharrastusfoorumi on yksi näistä tärkeistä toimijoista, hän sanoi. Nerg kehotti Ampumaharrastusfoorumia olemaan aktiivisempi, kun puhutaan Euroopan aselainsäädäntötyöhön vaikuttamisesta.
– Suomen näkökulmasta katsottuna vaikuttamisen paikka on nyt. Voimme kertoa oman kantamme vieläkin voimakkaammin. Nerg kertoi myös ampuma-aselupamenettelyn uudistamisesta. Siihen liittyy Poliisin lupastrategia, jonka mukaan kaikkiin lupalajeihin tehdään samat kehittämistoimet: menettelyjen selkiyttäminen, sähköinen asiointi, kotipaikkasidonnaisuudesta luopuminen ja käyntiasioinnin vähentäminen. Nerg sanoi, että aselupamenettelyjen uudistaminen ja joustavoittaminen tehdään aseturvallisuutta vaarantamatta.
– Kuulemistilaisuus tullaan järjestämään ennen uudistamistyön aloittamista. Hanketta ei ole vielä, joten aikataulu ei ole selvillä. Ampumaharrastusfoorumi oli seminaaria varten esittänyt kysymyksen sisäministeriölle. Se kuului: onko ampumaharrastus uhka vai rikkaus suomalaisessa yhteiskunnassa? Nerg toi tilaisuuteen sisäministeri Petteri Orpon terveiset, ja vastaus oli selvä:
– Kuten mikä muukin harrastus tahansa, ampumaharrastus voi olla rikastuttava harrastus. Nerg myös onnitteli Ampumaharrastusfoorumia tämän tekemästä pitkäjänteisestä työstä.
– Foorumi on avainasemassa oleva tekijä, hän totesi.
Professori Jorma Riissanen ja Suomen Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius kertoivat ampumaratalaista ja aselain uusista muutoksista – muun muassa vakituisesta säilyttämisestä ja kuljettamisesta. Asetta voisi vaihtoehtoisesti säilyttää aselain elinkeinoluvan omaavan yrityksen tiloissa eli ”asehotellissa” tai toisen vastaaviin aseisiin luvan omaavan ja lain täyttämän tilat omistavan säilytyksessä. Lait tulevat voimaan 1. joulukuuta.
Poliisihallituksen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi, että poliisi ”tekee kaikkensa, jotta aselupakäytäntöjä helpotetaan ja kevennetään”. Mikään ei kuitenkaan saa vaarantaa aseturvallisuutta. Poliisihallinnon lupahallinnon sähköistämisen yksi näkymä on se, että tavoitteena kaikissa poliisin lupa-asioissa on vähintään sähköinen vireillepano ja maksaminen vuoteen 2020 mennessä.
– Aseen myöntämisprosessi halutaan tehdä mahdollisimman nopeaksi ja sujuvaksi. On kuitenkin muistettava, ettei aseen hallussapito ole perusoikeus, Kolehmainen totesi. Lupaprosessin keventämiseen on useita syitä. Yksi on näkemys siitä, että myöntämisprosessi on nyt liian monivaiheinen. Kolehmainen sanoi, että aseturvallisuuden kannalta tarkoituksenmukaisempaa on suunnata resursseja luparutiineista lupavalvontaan. Hän mainitsi myös modernien työvälineiden täysipainoisen hyödyntämisen myös aselupaprosessissa.
– Kaiken kehittämisen periaatteena on se, ettei aseturvallisuus missään tapauksessa heikkene nykyisestä. Tavoitteena on edellyttää henkilökohtaista käyntiä vain silloin, kun se on aseturvallisuuden kannalta välttämätöntä. Lisäksi tarkastellaan mahdollisuutta helpottaa kaikkien asiakasryhmien prosessia.
– Keskeinen kysymys on, millä edellytyksillä ja millaisin menettelyin tällaisten henkilöiden lupa-asioita voidaan ratkaista tehokkaasti aseturvallisuuden heikentymättä. Viranomaisasioinnin prosessin joustavoittaminen erityisesti sähköisen asioinnin keinoin hyödyttää kuitenkin kaikkia. Passiprosessin sähköistämisestä saadaan jatkuvasti hyvää palautetta, Kolehmainen sanoi. Yksi tulevaisuuden visioista on paperisten ja muovisten lupa-asiakirjojen korvaaminen sähköisillä. Nykymuotoinen aseen esittäminen poliisissa voisi korvautua ainakin osittain tiivistämällä yhteistyötä ase-elinkeinonharjoittajan kanssa. Aseiden yksilöiminen voisi tuketua esimerkiksi aseiden maahantuontirekisterin tuottamiin tietoihin. Lisäksi nykyistä yksi lupa, yksi ase -periaatetta voitaisiin tarkastella ja etsiä vaihtoehtoja, Kolehmainen mainitsi.
Aselehden päätoimittaja Jussi Peltola toi tilaisuuteen ”kentän näkökulman” aselupakäytäntöihin. Niitä oli lukuisia, ja Peltola kävi ne lyhyen ytimekkäästi ja vauhdikkaasti läpi. Yksi poiminta on vaihteleva hankkimislupien järkevä joustavuus. Se on ”paikoin juuri ja tasan” ja ”paikoin asiallista”, Peltola sanoi. Hankaloittavaa on ollut lupaikärajan nousu 15 vuodesta 18:aan ikävuoteen, ja kahden vuoden harjoittelu ennen aseen hankkimista on ollut monelle nuorelle ”todella pitkä aika”, jolloin kiinnostus on suuntautunut muualle. On käynyt myös niin, että lajin minimiehdot täyttävälle aseelle ei ole annettu lupaa ”liian tehokkaana”. Peltola kertoi myös, että on yksittäisiä ”ei aseita siviileille” -virkamiehiä.
– Kun viranomaistulkintaa ”passiivisesta harrastamisesta” käytetään perusteena, samalla logiikalla pitäisi mobilistia kieltää ajamasta autoaan, Peltola sanoi. Yksi epäkohdista on hyväksyttyjen aselupahakemusten määrän putoaminen seitsemäsosalla. Kustannukset ja byrokratia ovat moninkertaistuneet, ja aselain kohta ”voidaan asettaa ehto” on muuttunut käsitteeksi ”asetetaan ehto”. Rikostilastot eivät ole parantuneet, Peltola huomautti. ”Peruspetterin” aseluvat järjestyvät vaivatta, mutta vähänkin erikoisemmat asetyypit ovat usein haasteellisia, Peltola sanoi. Hän on Kolehmaisen kanssa samaa mieltä uudistusten tarpeista.
Ampumaurheiluliiton ympäristötyöryhmään kuuluva Tapio Hänninen ja Ampumaharrastusfoorumin rata-asiantuntija Lotta Jaakkola kertoivat ampumaratojen ympäristö-luvituksesta. Heidän mukaansa väärien mielikuvien korjaaminen teettää valtavan määrän työtä. He painottivatkin positiivisen julkisuuden merkitystä ja tiivistä yhteistyötä kaikkien asealan toimijoiden kesken. Jaakkolan mukaan kolme avainsanaa on: faktat, faktat, faktat.
Ympäristöministeriön hallitusneuvos Oili Rahnasto toivoi ampumaratojen lupahakemusten laadun kohentamista ja eri toimijoiden välisen yhteistyön kehittämistä.
– Hyvä, että kokoonnutte ja pohditte yhdessä näitä asioita. Ratkaisuja varmasti löytyy. Toivon kuitenkin lisää pohdintaa siitä, miten isoja kokonaisuuksia viedään eteenpäin, eli kokonaisvaltaisempaa tarkastelua ja otetta, Rahnasto viestitti seminaariväelle.
Rahnasto ei heti torjunut ajatusta, että ympäristölainsäädännön uudistamistyössä voitaisiin tarkastella mahdollisuutta siirtyä vähäisten ampumaratojen osalta ilmoitusmenettelyyn nykyisen ympäristöluvan sijaan.
SEMINAARIN ESITYKSET (aukeavat klikkaamalla nimiä)
Jorma Riissanen ASELAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN 2013
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen
Tekstit: Lassi Palo, Mikko Taussi
Kuvat: Saku Liehu, Risto Aarrekivi