Kategoria: Yleinen
Ampumaharrastusfoorumi lähetti tänään Ympäristöministeriölle kannanottonsa ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista.
Maassamme on ympäristöluvanvaraisia, toiminnassa olevia ampumaratoja noin 800 kpl, joilla on moninkertainen määrä erillisiä lajiratoja. Uusi ampumaratalaki (763/2015) määrittelee vähäisen ampumaradan radaksi, jolla on tarkoitettu ammuttavaksi enintään 10 000 laukausta vuodessa. Lain perusteluissa vähäisiksi määriteltyjä ampumaratoja arvioidaan olevan suuri osa luvanvaraisista. Pääosa ampumaradoista on metsästys-, harrastus- ja urheiluseurojen ylläpitämiä. Puolustusvoimilla on noin 50 ampumarataa, joilla sijaitsee noin 200 lajirataa. Ampumaratoja on myös rajavartiolaitoksella, poliiseilla ja reserviläisillä sekä kunnilla. Ampumaratoja tarvitaan, jotta ampuminen ja taitojen kehittäminen voi tapahtua valvotusti sille tarkoitetulla ja suunnitellulla alueella. Ampumaradoilla suoritetaan myös lakisääteisiä ampumakokeita. Suomessa aseen hallussapitolupa on arviolta noin 700 000−800 000 henkilöllä ja lupia yhteensä noin 2 miljoonaa kappaletta.
Ympäristönsuojelulain 6 § edellyttää, että toiminnanharjoittaja on selvillä toimintansa vaikutuksista ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ampumaradan ympäristöluvan perustaksi suoritetaan normaalisti melumittaus ja/tai melumallinnus ja hankitaan selvitys pohjavesitilanteesta. Jos on kyse jo käytössä olleesta ampumaradasta, selvitetään myös maaperän sisältämien haitta-aineiden sijainti ja määrät. Melun, pohjaveden tilan ja rata-alueen haitta-aineiden seurannasta ja näitä koskevista toimenpiteistä annetaan lupamääräykset. Luvan myöntämisvaiheessa ampumaradan ympäristöllinen tilanne tiedetään. Ennakollinen valvonta on kunnossa.
Ampumaradan toiminnan aikainen valvonta ja sitä varten ympäristöluvassa määrätyt mittaukset ja tutkimukset tulisi sitoa mitattavan tai tutkittavan seikan aiheuttamaan ympäristölliseen riskiin. Tilanne kehittyi myönteiseen suuntaan, kun YSL 71 § kumottiin (423/2015; voimaan 1.5.2015) ja täysimittaiset määräaikaiset lupatarkistukset poistuivat.
Kannatamme Ekroosin ja Warstan linjauksia selvitysvelvollisuuksia koskevien määräysten antamisesta (Ekroos & Warsta 2009). Yleistä ympäristötietoa ei velvoiteta toiminnanharjoittajaa tuottamaan ja hankittavan tutkimustiedon kustannusten ja tiedon tuottaman hyödyn suhdetta punnitaan määräystä harkittaessa. Jos tutkimus määrätään, sen tuloksien perusteella on myös tehtävä päätös. Pelkkä YSL 6 § ei ole riittävä peruste jatkuvalle tutkimuskierteelle. YSL 167 §:n velvoite valvonnan perustamisesta riskien arviointiin on kannatettava. Sen kautta päästään oikeaan laatuun ja kustannustehokkuuteen.
Lausunto kokonaisuudessaan on luettavissa täältä: AHF__lausunto_YSL3_vaihe20160307
Suuret kiitokset nopealla aikataululla tehdystä työstä kuuluvat Tapio Hänniselle ja Lotta Jaakkolalle.
MTa
Ampumaharrastusfoorumi tapasi Euroopan unionin tuliasedirektiiviä Suomen sisäministeriössä valmistelevia virkamiehiä Helsingissä keskiviikkona 2.3.2016. Pienimuotoiseen keskustelutilaisuuteen osallistuivat sisäministeriöstä johtava asiantuntija Johanna Puiro ja poliisitarkastaja Seppo Sivula. Ampumaharrastusfoorumia edusti puheenjohtaja Mikko Taussi.
Keskustelun aluksi sisäministeriön edustajat kertoivat tuliasedirektiivin valmistelutyön taustoista, joista yhtenä merkittävimmistä muistamme Pariisin hirmutyöt marraskuussa 2015. Direktiiviehdotuksesta päätetään EU:ssa ns. tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli neuvosto ja Euroopan parlamentti päättävät yhdessä direktiiviehdotuksen hyväksymisestä. Direktiivin valmistelut etenevät kevään aikana siten, että neuvoston puitteissa jäsenvaltiot jatkavat keskustelujaan ja tuovat esiin kansallisia tavoitteitaan. Sisäministerit keskustelevat keskeisistä asiakohdista 10. maaliskuuta oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa ja tavoitteena on, että jäsenvaltiot voisivat muodostaa asiassa yhteisen näkemyksen kesäkuussa. Euroopan parlamentilla on tavoitteena muodostaa näkemyksensä asiassa myös kesäkuussa. Kannanmuodostus on parhaillaan käynnissä ja tuliasedirektiivistä vastaava Euroopan parlamentin IMCO-valiokunta käsittelee lausuntoaan 15. maaliskuuta. Direktiiviehdotuksesta päätettäneen EU:n päätöksentekokoneistossa alkusyksystä 2016.
Tuliasedirektiivin valmistelussa on ollut ilahduttavaa todeta, että europarlamentin edustajien enemmistö on sitä mieltä, että syksyinen direktiiviluonnos oli huonosti valmisteltu eikä sillä kyetä välttämättä vaikuttamaan uudistuksen päätavoitteisiin eli terrorismin ja laittoman asekaupan torjuntaan. Tämän vuoksi direktiiviluonnosta muovaillaan uudelleen, jottei aseiden laillisten omistajien harrastus vaikeutuisi kohtuuttomasti. Paine direktiivin tiukentamiseksi on silti kova. Keskusteluaiheita on ollut yhä lukuisia, mutta keskustelu on tiivistymässä erityisesti harrastajien lääketieteelliseen testaamiseen sekä itselataaviin kivääreihin.
Lääketieteellinen testaaminen, ja sen luotettavuus, herätti paljon keskustelua jo viime syksynä. Tiedämme myös kansallisesta aselainsäädännöstä käydyn keskustelun perusteella, että Suomessa käytössä olevaa soveltuvuustestausta on kritisoitu paljon. Vakavimmin direktiiviuudistus tullee vaikuttamaan itselataaviin kertatulikivääreihin, varsinkin jos ne muistuttavat sotilasaseita. Muutos koskettaisi erityisesti reserviläisaseita ja practical-aseita sekä niiden käyttöä. Tämän hetkisten tietojen perusteella voidaan sen sijaan tehdä varovainen arvio, että metsästyksessä ja kilpa-ammunnassa käytettäviin itselataaviin kertatuliaseisiin ei kohdistuisi isoja muutospaineita.
Tapaamiseen osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että direktiiviehdotusta ja sen mahdollisia seurannaisvaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöömme tulee arvioida rakentavassa hengessä ilman ylilyöntejä kannanotoissa.
Seuraava virallinen keskustelu EU-tasalla käydään 10.–11.3.2016, jota ennen Eduskunnassa käsitellään asiaa kansallisesti todennäköisesti 4.3.2016.
MTa
Kun Euroopan tuliasedirektiivin uudistuksen valmistelu on kiihtymässä, nousee tiedotusvälineisiin monenlaisia, oikeita ja vääriä, vaikuttamiskirjoituksia. Kummassakin tapauksessa kirjoittajaosapuolet korostavat heille edullisia yksityiskohtia. Voidaan kuitenkin olettaa, että aseiden vastustajien kirjoituksissa on enemmän asiavirheitä. Ne johtunevat joskus tietämättömyydestä (koska kirjoittajat eivät yleensä ole aseharrastajia tai -tutkijoita), mutta ei voida sulkea pois sitäkään seikkaa, että harkituilla virheillä halutaan luoda hiljaista pakokauhua kansamme keskuuteen. Kun elämme kansanvaltaisessa yhteiskunnassa, sivistysvaltiossa, olisi hyvin toivottavaa, että argumentointi perustuisi totuuteen ja olisi sävyltään rakentavaa.
Yksi esimerkki keskustelusta löytyy seuraavasta kirjoitusketjusta. Ensimmäinen kirjoitus on Helsingin sanomien pääkirjoitus 28.2.2016, toinen siihen samassa lehdessä puolustusministerin kirjoittama vastaväite 29.2.2016 sekä Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kososen kirjoittama mielipidekirjoitus 1.3.2016.
Edellisessä kappaleessa mainittu pääkirjoitus tai vastaväite ja mielipidekirjoitus kirvoittivat myös väittämään yhdessä mielipidekirjoituksessa ettei metsästyksessä tarvita puoliautomaattiaseita ollenkaan ja toisessa mielipidekirjoituksessa puolestaan metsästäjien etujen puolustamista. Kolmannessa mielipidekirjoituksessa halutaan paremmin järjestäytyneitä metsästysjoukkoja.
Edellämainittu puoliautomaattiaseita metsästyskäytössä vastustava kirjoitus väittää, että ampuma-aseiden määrä on suoraan verrannollinen asekuolemiin. Jos väite olisi tosi, niin olisiko se kuitenkin oikeasti toisinpäin. Jutun arvoa heikentää myös se, että siinä väitetään ampuma-asekuolemien määrän olevan lähes sama kuin liikennekuolemien. Jutussa mainitaan asekuolemien määräksi 177 vuonna 2013. Tilastokeskuksen mukaan liikenteessä kuoli kyseisenä vuonna 258 henkilöä. Onko luku lähes sama, jos se on 69%? Toinen iso väite on se, että Suomessa kuolee asukaslukuun verrattuna unionin jäsenmaista eniten ihmisiä joka vuosi ampuma-aseilla tehdyissä henkirikoksissa, ampuma-aseonnettomuuksissa ja itsemurhissa. Yhden julkaistun selvityksen mukaan tilanne on juuri päinvastoin. Suomi ei yltänyt niiden 11 maan joukkoon, joissa on suhteellisesti eniten asekuolemia, vaikka samassa tutkimuksessa todetaan, että Suomessa olisi jopa toiseksi eniten aseita Euroopan maista. Asetilastoa johtava Sveitsi ei myöskään näy kuolematilastoissa. Maailmanlaatuista laajempaa tilastoa voi tarkastella esimerkiksi wikipedian avulla. Tällaisia helppoja heittoja arvioitaessa voisi tutustua esimerkiksi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspoliittisen instituutin tutkimaan tietoon. Henkirikoksen tekovälineen mukaan ampuma-aserikokset edustavat Suomessa pientä osaa (teräaseet 40% vs ampuma-aseet 17%, ajanjakso 2003 – 2012) kokonaisuudesta, mutta niiden saama julkisuus on ollut suuri. Huomattavaa on myös, että rikoksissa käytetyt aseet ovat olleet yleensä luvattomia tai laittomia. Silti haluamme todeta, että kaikki henkirikokset ovat aina turhia ja paheksuttavia.
Ampumaharrastusfoorumi on esittänyt huolensa vastuuministeriöillemme ja eduskunnalle suunnitelluista tiukennuksista jo viime syksynä. Ampumaharrastusfoorumin mielestä tuliasedirektiiviä ei tarvitse tiukentaa, kunhan edes nykyiset määräykset otettaisiin ensin käyttöön Euroopan unionin jäsenmaiden kansallisissa lainsäädännöissä. Vuonna 1991 voimaan tullut, varsin tiukka tuliasedirektiivi on osoittanut vahvuutensa eurooppalaisen aseturvallisuuden lisäämiseksi ja menettelyjen yhtenäistämiseksi, joskin joidenkin asioiden loppuunsaattaminen on vielä kesken. Toivomme Suomen edistävän resurssien kohdistamista varsinaiseen aseongelmaan eli laittoman asekaupan ja rikollisuuden torjuntaan.
Direktiiviä valmistellaan suunnitelmallisesti ja seuraava valtioiden lausuttavaksi tuleva luonnos näyttäisi valmistuvan tämän vuoden toukokuussa. Sen jälkeen alkaa direktiivin käsittely EU:n jäsenmaissa ja toimielimissä. Syksyllä olemme tietävämpiä aseiden kohtalosta.
Mikko Taussi
Ampumaharrastusfoorumin kokouksessa Helsingissä tiistaina 9.2.2016 päätettiin siirtyä foorumissa yhden puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan malliin. Mallissa huomioidaan ampumaharrastusfoorumin jäsenjärjestöt siten, että yksi paikka on varattu urheilujärjestöille, yksi metsästäjille sekä yksi reserviläisille ja Maanpuolutuskoulutusyhdistykselle.
Uusiksi varapuheenjohtajiksi valittiin järjestöpäällikkö Teemu Simenius Suomen Metsästäjäliitosta ja järjestösihteeri Saku Liehu Suomen Reserviupseeriliitosta. Puheenjohtajana jatkaa Mikko Taussi. Taussin taustaorganisaatio on Suomen Ampumaurheiluliitto.
Lisäksi vahvistettiin Maanpuolustuskiltojen liiton jäsenyys Ampumaharrastusfoorumissa.
EU:n toimielimet kokoustivat uudesta mahdollisesti voimaan tulevasta ampuma-asedirektiivistä tammikuun 25 päivänä. Kiitoksia laaja-alaisen vaikuttamisen, loppuvuodesta 2015 esitetty asedirektiiviluonnos otetaan uuteen tarkasteluun.
Karkea aikataulu jatkovalmistelussa on seuraava (vaiheiden käännökset eivät virallisia)
- alustava (kansallisten) näkemyksien käsittely 23.2.2016
- kuulemis- ja keskustelutilaisus 14/15.3.2016
- raporttiluonnos käännösvalmisteluun 23.3.2016
- raportin lausunnot 20.4.2016
- direktiivimuutoksien määritttely 27.4.2016
- direktiivimuutoksien arviointi 23/24.5.2016
- lausunnot direktiivimuutokseen 31.5.2016
- direktiivimuutoksien muotoilu 13/14.6.2016
- sisämarkkina- ja kuluttajavaliokunnan käsittely 27.6.2016.
- jatkoaikataulu määrittyy myöhemmin.